In English
På svenska

YHTEYDENPITOA JO VUODESTA 1988

Väyrysten historiaa

Sivu 1 Sivu 2 Sivu 4

Historiikki Sukuseura Väyrysten kymmenvuositaipaleelta

Puolangalla kokoonnuimme ensimmäisen kerran

Eila K. Oikarinen esitti tämän historiikin ja kronikan 10 -vuotisjuhlassa Puolangalla 12.71998

Puolangalla kokoonnuimme ensimmäisen kerran

Kymmenen vuotta sitten heinäkuun 11. päivänä olin mukana tässä samassa tilassa perustamassa sukuseuraa Väyrysille. Silloin kaunis aurinkoinen päivä koitti sateisen lauantain jälkeen. Juhla alkoi jumalanpalveluksella. Puolanka oli monelle Väyryselle silloin tuntematon. Joku oli ehtinyt kysellä: - Missähän se Puolangan kirkko on? No, keskellä kyläähän se on! Puolangan kirkko oli tupaten täynnä tähän heimoon kuuluvia paikallisten kirkossa kävijöiden lisäksi. Siirryimme yläasteen ruokasaliin yhteiselle aterialle, jonka Esteri Oikarinen oli meille valmistanut. Meillä oli paljon ohjelmaa, ja lopuksi päätimme perustaa sukuseuran. Viimeisessä Väyrysniitissä Vappu Väyrynen muistelee ensimmäistä kokoontumista näin: -Seurasin yleisöä: siistiä hyvinkin siistiä kansaa. Ja mikä ihmeellisintä: tunsin oman sukuni, sisarusteni näköisiä ihmisiä. En ollut ennen kokenut sellaista siisteyttä ja sellaisia siistejä ruokailijoita kuin isossa ruokasalissa, jossa pitkän ruokapöydän valkea pöytäliina oli tahraton ruokailun jälkeen, vaikka meitä oli varmaan yli sata osanottajaa ja ruokailijaa. Olin ihmeissäni ja ylpeä suvustani. Olen kysellyt muutamilta sukuseuran jäseniltä, mitä muistoja yhteisistä tapaamisista heille on jäänyt. Olen saanut tietooni seuraavia mietteitä: -Puolangalla oli mukava kokoontua suurena ja tuntemattomana sukuna yhteen. Mahtava tunne tavata suuri joukko ihmisiä, jotka ovat samaa sukua- Historiikin lopuksi kiljoittamani kroniikka, jossa on tarkemmin juhlan sisällöstä samoin kuin valmisteluista ennen juhlaa.

Kajaanin Joutenlammilla rovastin jalanjäljillä 1989

Kajaanin vanhalla ja kauniilla hautausmaalla kävimme laskemassa kukkalaitteen Kajaanin ensimmäisen kirkkoherran rovasti Johannes Väyrysen sukuhaudalle. Vuosikokous, tutkijoiden tapaaminen, jumalanpalvelus, juhla-ateria ja sukujuhla oli seurakunnan omistamassa vapaa-ajan keskuksessa Joutenlammilla. Väyrysten ominaispiirteitä kuvaa laajemminkin Johannes Väyrysestä kirjoitettu kirja "Mies riensi levähtämättä", pelkästään jo nimenä. Ja kun katsoo Paavo Väyrysen touhuja, niin "levähtämättä hänkin rientää". Lahjakkuutta ei kukaan voi kieltää. Näitä lahjakkaita henkilöitä Väyrysissä on useita. Ja sitkeitä ovatkin. He eivät masennu vaikeuksien kohdatessa, vaan raivaavat tiensä. Väyryset ovat pärjänneet alalla kuin alalla, olosuhteista riippumatta.

Oulunsalon sukujuhlaa 1990 sävyttivät näyttelyt

Lauantaina aloitimme juhlimisen ala-asteen tiloissa. Sukututkijat olivat tuoneet näytteille saavutuksiaan. Luokkatiloissa oli Orvokki Väyrysen keramiikkaa sekä Vilho Väyrysen, Eevi Lipposen ja Taru Väyrysen kirjoja. Helsinkiläinen kuvataiteilija Pekka Väyrynen ripusti ruokasalin seinille taulujaan, joista henki kunnioitus esi-isien työtä kohtaan. Sukujuhlassa oli runsas joukko Väyrysiä aina USA:sta asti. Ohjelmaa oli koottu seuran keskuudesta ja Oulunsalosta. Iltaa istuttiin kylpylä Edenin kabinetissa, jossa satakunta juhlijaa tutustui toisiinsa seurustelun ja tanssin merkeissä. Tosiupea auringonlasku jätti juhlapäivästä ihanan muiston. Sunnuntaiaamuna muistimme ministeri Antero Väyrystä kunniakäynnillä hänen haudallaan. Vuosikokous kahvineen pidettiin Edenin kokoustiloissa. Olivat mielestäni ehkä antoisimmat. Sukupuu, sen tärkeys ja silti muu kokonaisuus erittäin hyvä, sanoi eräs ahkerimmista osallistujista. Puheenjohtaja Elias Väyrynen on antanut järjestelyistä erikoiskiitokset.

Ämmänsaaressa risteiltiinkin sadekesänä 1991

Liekö sää vai juhlapaikan sijainti verottanut vuosikokousta. Juuasta päin kuitenkin oltiin lähdetty tutustumaan heimoveljiin ja -sisariin, mikä oli mieluisa asia. Sukuseuraan liittyi paljon uusia jäseniä eteläisestä Suomesta. Janne Väyrysen suunnittelema logo voitti logokilpailun. Risteily ei tuntunut innostavan, sillä sää oli kolea ja tuulinen: Mukana Kiantajärven risteilyllä oli mm. eversttluutnantti Lars Wäyrynen. VuosIkokouksessa muistimme Elias Vayrysta, Joka aloitti aiemmin keväällä uuden vuosikymmenen. Suomussalmen sankarihaudalla muistimme niitä, jotka ovat taistelleet vapautemme puolesta.

Sininen Ajatus oli rikkoontua 1992

Sateen ripotellessa lähdimme Sotkamosta Sininen Ajatus -laivalla risteilylle kohti Kajaania. Siellä meillä oli matkalla vapaata yhdessäoloa. Perillä meistä osa ehti käydä tutustumassa kaupunkiin, mutta kuIja sää pidätti muutamat Anttilan kahviossa. Näytti siltä, että sää tuhrii meidän hyvin suunnitellun risteilyn. Kuinkas ollakaan! Paluumatkalla aurinko tuli esiin. Liekö ilmanmuutos johtunut laivan äkkijarrutuksesta. Hallituksen kokousta laivan pohjakerroksessa jarrutus ei mitenkään häirinnyt. lhmettelimme kyllä, mikähän tästä tulee. Kokouksen jälkeen saimme tietää, että laivan masto oli unohdettu laskea, joten sillan alitus olisi todennäköisesti pysäyttänyt kulkumme Petäisenniskalle. Seuramme innokas jäsen Margareta Niskanen sai katsella kotitanhuvia laivan kannelta. Muistoistaan hän kertoi Vuokatinhovissa pidetyssä illanvietossa. Siellä esiintyi myös sotkamolainen harrastajanäyttelijä Hannu Väyrynen. Vuokatinhovi oli pannut parastaan noutopöytään, sillä kuisketta isompi ääni kuului: -Täällä on hyvveä ruokaa. Sunnuntaiaamuna kävimme kauniilla Sotkamon sankaristillä laskemassa kukkalaitteen. Meille sattui anteeksipyydettävä juttu. Emme huomanneet, että jumalanpalvelus oli tavallista pitempi ja oli vielä kesken. Joku juhliin tullut ei ehtinyt sankarihaudalle. Suotakoon anteeksi. Vuosikokouksessa oli lämmin ja kodikas tunnelma. Omat tuntemukseni tulkoon tässä yhteydessä ilmi. Filmasin videokameralla äitinsä sylissä olevaa lasta, kun Hannu Väyrynen esitti ohjelmaa. Pieni mies -laulu sopi kuvattavaan lapseen. Nyt nauhalla on Hannun laulu, ja kuvassa on lapsi, joka onkin tyttö.

Puolangalla juhlimme 5 -vuotiasta vuonna 1993

Lauantaina aloitimme yläasteen auditoriossa vuosikokouksen merkeissä. Sieltä piipahdimme Pito- ja lounaspalveluun kahville. Illalla kokoonnuimme Metsolaan yhteiseen illanistujaiseen, jossa Ruupertti Romppainen alias Mikko Moilanen viihdytti meitä. Kalevanveikko Wäyrynen ja Salme Väyrynen lausuivat runoja. Ilta vanheni, ja kukin palaili majapaikkaansa "kuutamossa", oli täydenkuun aika ja lämpö väreili ilmassa. Sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen kävimme laskemassa kukkalaitteen sankarihaudalla. Paikalla oli paljon väkeä samoinkuin juhlassakin. Kajaanin kirkkoherra rovasti Aarne Kyllönen piti mielenkiintoisen esitelmän Kainuun asutushistoriasta ja tämä esitelmä oli seuraavassa lehdessä kaikkien luettavissa. Muita puhujia olivat Paavo Väyrynen ja Juhani Väyrynen, joka esitteli sukututkimusta. Sunnuntain juhla poikkesi edellisistä siinä, että ensimmäisen kerran jaettiin standaareja. Myös viirit tulivat myyntiin. Kävi vain niin surkeasti, että osa vieraista oli jo lähtenyt pois, kun havaittiin virhe viirin logossa. Keskellä oleva tupla-W oli kääntynyt väärinpäin.

Tampereella kesäkuussa 1994

Esko J. Väyrynen ja Juhani Väyrynen olivat järjestäneet vuosikokouksen ja illanvieton Tampereelle Rantasipiin. Lääkäri Juhani Väyrynen esitelmöi illanvietossa ansiokkaasti. Hänen tutkimuksensa ulottuu 500 vuotta ajassa taaksepäin. Sukujuhlassa Väyrysten edustus eteläisestä Suomesta oli suurempi, ja uusia jäseniä liittyi seuraan.

Juuassa kaikki tapahtui yhdessä päivässä kesällä 1995

Olimme Joensuun Ellin maisemissa. Ellihän kuuluu myös Väyrysiin! Laulu on omistettu Hilja Väyryselle. Pielisjärven Väyrysillä oli nyt mahdollisuus tulla omille juurilleen sukujuhlaan, mutta oli siellä paljon Kainuunkin Väyrysiä. Lehikoisen Annikki ja Väyrysen Sinikka olivat järjestäneet meille hyvät juhlat. Hallitus sai tulla katettuun pöytään. Sukutapaaminen alkoi Pitopalvelu V.Pellikaisella, vuosikokouksella ja kahvilla. Illalla tutustuimme vuolukiveen, sen syntyyn ja sen käsittelyyn Tulikivi Oy:n tiloissa Sinikossa Nunnanlahdessa. Saman katon alla istuimme iltaa hyvän ruuan ja ohjelman parissa. Annikki oli elementissään. Hyvä Annikki, kiitos!

Oulussa retkeiltiin 1996

Monet ovat ihmetelleet, miksi Oulussa oli vähän Väyrysiä paikalla. Tämä seikka on merkille pantava, sillä väkikato on jatkunut. Oulun seudulla on paljon sukuseuran jäseniä, joten toimikunta odotti enemmän juhlijoita. Lauantaina oli vuosikokous ravintola Rantasipissä ja Salme Väyrysen lausuntamatinea. Illalla söimme ja juhlimme ja keskustelimme. Ohjelmaakin oli, mutta kovin myöhään monikaan ei jaksanut juhlia. Sunnuntaiaamuna varhain suuntasimme kohti Hailuotoa. Samalla linja-autolastillinen Väyrysiä sai tietää, missä minä olen vuodesta 1974 alkaen ollut opettajana. Hailuodossa oli paljon nähtävää kuten luotsiasema, tuulivoimalat ja Rantasumppu hyvine tarjoiluineen. Paluumatkalla poikkesimme Oulunsalossa Varjakan kartanossa kahvilla, ja kahviaikaa oli runsaasti autovian vuoksi. Kaiken kaikkiaan oli onnistunut retki.

Kajaanissa kesäkuun lopulla 1997

Lauri Kiviniemi järjesti napakan juhlapäivän vuosi sitten. Kirjaston Kalevala-salissa pidimme vuosikokouksen. Kukin kävi tauolla ruokailemassa. Lauri esitteli seudun historiaa Seminaarin pihalla, josta lähdimme yhdessä Kouta-laivalle ja risteilemään Oulujärvelle, Kainuun merelle. Unohtumaton retki, sillä Oulujärvi oli peilityyni, mikä on hyvin harvinaista. Lauri ja Juha grillasivat makkaroita ja kotkotin pikkukoipia. Tarjoilu toimi ja yhteislaulu kiiri rannalle asti. Nyt oli enää kourallinen Väyrysiä paikalla. Miten viriteltäisiin osallistumisinnokkuutta, siinäpä kysymys. Olisiko paikallaan pitää juhlia joka viides vuosi ja muulloin olisi vuosikokous ja tutustuminen kokouspaikkakuntaan?

Tänään Eetu Väyrynen

Vuosikokouksien ja sukujuhlien yhteydessä on ollut näyttelyjä. Antti Väyrysestä tehty leikekirja on kiertänyt melkein joka paikassa. Vilho Väyrysen ja Taru Väyrysen kirjoja on ollut esillä. Viljo Väyrysen, Kalevanveikko Wäyrysen ja Eevi Lipposen runokirjat ovat olleet esillä. Tänään vuorossa on Eetu Väyrynen, puolankalainen räätäli, jolla oli monia harrastuksia. Yksi rakkaimmista oli valokuvaus. Puolangan kirjastossa on heinäkuun aikana valokuvanäyttely, jossa on vain osa hänen ottamistaan kuvista.

Lopussa kiitos seisoo, sanoo vanha sananlasku

Monet ihmiset ovat pyyteettömästi osallistuneet sukuseuran toimintaan. Siitä kiitos heille. Monien mieleen on erikoisesti jäänyt petankin pelaaja, runoilija Kalevanveikko Wäyrynen Turun puolesta. Hän on osallistunut joka vuosi sukuseuramme juhliin. Hänen kirjoituksiaan, aforismiaan ja runojaan olemme saaneet usein lukea Väyrysniitti-lehdestämme. Hän on poissa keskuudestamme. Vaikka osallistuminen yhteisiin tilaisuuksiin on pienentynyt, oma lehtemme on viestittänyt, mitä Väyrysille kuuluu. Tervehdys Helsingin seudulla asuville! Pitäkää yhteyttä keskenänne, kokoontukaa ja kirjoittakaa lehteemme tilaisuuksistanne. Tervehdys kaikille muille seuduille, eri sukuhaaroille! Kokoontukaa ja kirjoitelkaa kuulumisianne!

Kiitos kaikille, jotka olette osallistuneet Väyrysniitti-lehden toimittamiseen. Väyrysniitti yhdistää, viestittää sekä kasvattaa sukurakkautta. Seuramme tilaisuuksien kantava voima Elias Väyrynen. Kiitos kun olet jaksanut innolla olla keulalla! Sinä olet todella toiminut pyyteettömästi juhliemme johtotehtävissä sanan ja musiikin kera. Nyt on kronikan aika!
Eila K. Oikarinen

Sivu 1 Sivu 2 Sivu 4


In English
På svenska